Tänään on 19.11.2017 10:24

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




 Sivu 1/1 [ 5 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Talvisota
ViestiLähetetty: 06.11.2010 14:54 
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 13.11.2009 14:18
Viestit: 2949
Talvisodan ilmatoiminta Ilomantsissa


Ilomantsi sai lukuisten muiden paikkakuntien tavoin osansa neuvostokoneiden pommituksista heti talvisodan toisena sotapäivänä 1.12.1939. Henkilötappiot herättivät heti alussa karuun totaalisen sodan todellisuuteen.

Roosevelt oli esittänyt Neuvostoliitolle toivomuksen, ettei pommikoneiden annettaisi pommittaa Suomen kaupunkeja. Molotovin mukaan koneet eivät pommittaneet kaupunkeja vaan lentokenttiä, eivätkä Moskovan Tiltun mukaan edes pommeja vaan "leipää Suomen nälkäänäkevälle kansalle". Tuolla leivällä olikin voimakas vaikutus niin kohteissaan kuin myös ihmisten mielissä, kuten allaolevasta valokuvastakin voi todeta.





Vihollisen erityisesti Ilomantsiin kohdistama ilmatoiminta oli esimerkiksi Tolvajärven alueeseen verrattuna vähäistä, varsinkin vuoden 1940 puolella. Pommitukset olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta häirintäluonteisia ja hävittäjärynnäkötkin rajoittuivat vain pariin tapaukseen. Vihollisen yhteyskoneilla (R-5, U-2?) oli Möhkössä lentopaikka, todennäköisesti Nuorajärven kaakkoiskärjen jäällä.

Laatokan Karjalan suunta -ml. Ilomantsi- kuului Neuvostoliiton 8. ja 15. Armeijan suunnilla toimineiden n. 100 lentokoneen vahvuisten ilmavoimien vastuualueeseen. Nämä 14. Abr:aan (Lentoprikaatiin) kuuluneet lentojoukot käyttivät ainakin Viitanan (Petroskoi) ( kmz ) kenttää sekä useita jäätukikohtia.

Suomen Ilmavoimien koko 80-140 lentokoneen lentokuntoisesta vahvuudesta ei riittänyt suurelle osaa itärajasta juuri mitään, koska koko Värtsilä-Aittojoki -linjan pohjoispuolista itärajaa oli pidetty talvisodan alkaessa sotatoimien kannalta toisarvoisena. IV armeijakunnalle alistettu Lentolaivue 16 lensi kuitenkin ikälopuilla Ripon-koneillaan Värtsilästä ( kmz ) Ilomantsiin joitakin tiedustelulentoja, nekin alkuvaiheen tappioiden jälkeen konetyypin haavoittuvuudesta johtuen vain öisin. Tammi-helmikuussa Lentolaivue 16 sai lisäksi kaksi Fokker C.X., kahdeksan Fokker C.V. -konetta, luovuttaen samalla pohjoisessa toimineet Junkers W34/K43 -koneensa pois. Laivueella oli myös yksi VL Kotka -kone, joka jäi viallisena rauhanteossa Värtsilään ja poltettiin. Lentolaivue 16:n kalustosta vain Ripon-koneiden tiedetään varmasti lentäneen tiedustelulentoja Ilomantsin suuntaan.

Lentorykmentti 4:n kaksi Blenheim-laivuetta (44. ja 46.) joutuivat muutamilla kerrallaan kunnossa olevilla koneillaan venymään Laatokan koillispuolelta aina Uhtualle asti. Vaihtelevat tehtävät toteutettiin pääasiassa yksin konein Luonetjärven, Joroisten ja Värtsilän tukikohdista.Blenheimit pommittivat Ilomantsin alueella kahdesti ja ilmakuvasivat kerran.

Ilomantsin alueen ilmatorjunnasta vastasi alkuun Erillinen Moottoroitu Ilmatorjuntakonekivääriosasto sekä myöhemmin lisäksi Kevyt Ilmatorjuntakonekivääripuolijoukkue 6. Ilmatorjuntakonekiväärikomppaniasta. Yksiköillä oli kirkonkylään ja Kuuksenvaaraan sijoitettuina 4-5 ilmatorjuntakonekivääriä.

Lainattu: http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistori ... tm#pudotus



_________________
http://viihdefoorumi.eu/index.php
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Talvisota
ViestiLähetetty: 06.11.2010 15:04 
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 13.11.2009 14:18
Viestit: 2949
Ilmasotatapahtumat päivittäin

1.12.1939
Kirkonkylää pommitettiin 6 koneella matalapommituksena. Koneet pudottivat 73 räjähdyspommia. 1 kuoli ja 4 haavoittui. Myös kolme hevosta haavoittui, joista kaksi jouduttiin lopettamaan. 3 autoa ja 3-4 autorengasta vaurioitui. Puhelinjohtoja katkesi 5000 markan arvosta.

2.12.1939
Klo 10.04 Odotettavissa vihollisen lentokoneita etelän suunnasta. Annettu ilmahälytys.

3.12. 1939
Klo 09.30 ilmoitus, että kaksi kaksimoottorista omaa lentokonetta suuntaan Joensuu - Korpiselkä itään on lähtenyt 08.30 ja palaa takaisin klo 10.30 samalla korkeudella.

5.12.1939
Klo 17.15 Ilmoitettiin, että vihollisen lentokone (17.07) Naarvan yllä tekee syöksyjä. Annettiin ilmavaroitus.

8.12.1939
Klo 07.30 Oman koneen ilmoitettiin lentävän klo 8-11 lännestä itään ja sieltä etelään.

Klo 13.30 7 vihollisen pommikonetta lensi yli Möhkön pommittamatta. Kallioniemen lossin ylitse lensi kolme vihollisen lentokonetta länteen päin verrattain matalalla.

19.12.1939
Klo 13.30 Oinassalmea pommitettiin 6 pommikoneen voimin. Pommikoneet pudottivat n. 60 pientä pommia ja ampuivat konekiväärilla. Tappiot Kenttätäydennysprikaatin V ja XII Pataljoonassa: 1 työvelvollinen kuollut, 8 haavoittunutta joista 3 sotilaita, 3 hevosta kuollut, yhden teltan kannattinpuu konekivääri-suihkusta poikki.

Pommitustapa viittaa RRAB (Rotativno Rasseivajushtshaja Aviabomba) -kasettipommin käyttöön. Esim. RRAB-3 voitiin täyttää mm. 13:lla 2,5kg AO-2,5 (Aviabomba Oskolotshnaja) -sirpalepommilla, jotka levittyivät pudotettavan kasetin pyörimisliikkeestä johtuen.

20.12.1939
Värtsilästä toimineen Lentolaivue 16:n Ripon-tiedustelukone selvitti vihollisen ryhmitystä ja löysi suuria vihollisen nuotioita Kallioniemen-Parissavaaran tien eteläpuolelta, häiriten pommeilla. Vihollisen ilmatorjunta ampui koneen ollessa Lehtovaaran suunnalla, mikä kuultiin joukoissa. Näiden lentotiedustelutulosten pohjalta lähetettiin tiedustelupartioita alueelle.

24.12.1939
Klo 11.45 Ilomantsin yli lensi 3 vihollisen pommikonetta idästä päin. Suunnilleen Issakan kohdalla ne kääntyivät etelään palaten n. 10 min kuluttua takaisin Kuuksenvaaran ylitse pommittaen sitä. Ampuivat konekiväärillä tykistön partiota tiellä n. 1 ½ km Meskenvaarasta etelään.

Klo 12.25 Lentorykmentti 4:n Blenheim -kone pommitti Möhköä.

25.12.1939
Klo 9.25 Osasto Talvelan esikunnasta ilmoitettiin että vihollisen ilmatoimintaa on luvassa ja että hävittäjätukea annetaan. (Viittaus Lentolaivue 24:n joulupäivänä Värtsilään tulleisiin ja sieltä kuuden viikon ajan toimineisiin osasto Luukkasen Fokker D.XXI -hävittäjiin. Eivät käyneet Ilomantsin suunnalla.) Viiden minuutin päästä kerrottiinkin ilmatoiminnan jo alkaneen Tolvajärven ja Ägläjärven suunnilla.

Klo 14.15 Yhdeksän vihollisen pommikonetta lensikin yli Ilomantsin pudottaen pommeja lähelle säästöpankkia; kauppias Kurvisen talo rikkoontui pahoin, Osuusliike Oman Avun pääty vaurioitui vähän, samoin muutamat ulkorakennukset kärsivät vaurioita. Kurvisen taloon oli majoittunut Kenttätäydennysprikaatin XII Pataljoonan 1. Komppania, josta kuoli 4 miestä ja 3 haavoittui.

Lainattu: http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistori ... tm#pudotus



_________________
http://viihdefoorumi.eu/index.php
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Talvisota
ViestiLähetetty: 06.11.2010 15:16 
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 13.11.2009 14:18
Viestit: 2949
Tästä pommituksesta kertoi Eríllinen Pataljoona 11:n 1. Komppaniassa palvellut Väinö Keränen Pogostan sanomissa 24.12.1990 seuraavasti: "Ilmatorjuntamiehillä oli Parppeilanvaaran korkeimmalla kohdalla konekivääri ilmatorjunnassa. Olin joulupäivänä teettämässä pahvitelttaa näille it-miehille. Melkein heti meidän päästyämme työmaalle tuli vihollisen laivue idästä päin lentäen kylän päällitse ja samalla pommittaen kylää. He saivat osumia ainakin kahteen taloon. Silloisen Oman Avun talon viereen putosi iso pommi, joka rikkoi talon pihan puolelta. Sillä kohtaa oli yläkerran rappu ja siinä olleet miehet menivät kaikki. Samalla kertaa osui pommi Kurvisen liiketalon toiseen päähän ja se meni aivan hajalle (muistanee talot toisin päin; henkilötappiot tulivat Kurvisen talossa/ISHT). Pommituksen mentyä ohi huomasin yksinäisen lentokoneen lentävän Ilomantsin järven päällitse, ja siitä hyppäsi mies laskuvarjolla maahan. Juoksin heti rajavartioston talossa olevan osasto A:n esikuntaan, jossa kerroin laskuvarjolla hypänneestä miehestä. Nyt sain eversti Ekholmilta sapiskaa, että "tulette hulluja kertomaan, olette nähneet unta". Tähän vastasin että en ole vielä seisaalleni nukkunut. Kuitenkin eversti sanoi, että pitää lähettää partio tarkastamaan, että mikä siellä on. Sieltä partio tapasikin tämän miehen ja eliminoi sen (otti vangiksi/ISHT). Mies oli hyvin varustautunut sillä hänellä oli kova aseistus ja olipa radiolähetinkin mukana. Kun seuraavan kerran näin eversti Ekholmin, kysyin että oliko se unennäköä."

Klo 14.38 Ilmeisesti samat koneet pommittivat Koveroa. Pudottivat kuusi suurta pommia, joista kaksi ei räjähtänyt ja n. 200 pikkupommia. Ei vaurioita. Samalla kun koneet kääntyivät pois Ilomantsista, erosi muodostelmasta yksi kone, joka lensi järven ylitse länteen yhden miehen hypätessä laskuvarjollaan. Aluksi ei kuitenkaan tietoon tahdottu uskoa, vaikka ilmoituksia tuli monelta eri taholta.

Klo 15.20 Ilmoitettiin myös Kuuksenvaaraa pommitetun pienillä sirpalepommeilla.

Klo 19.00 Palasivat Osasto A:n V Pataljoonan ja Kenttätäydennysprikaatin XII Pataljoonan partiot, jotka olivat etsimässä laskuvarjohyppääjää ja toivat varjon sekä ilmoittivat nähneensä hyppääjän jäljet.

27.12.1939
Klo 9.30 Majuri Paloheimo, Polkupyöräpataljoona 7:n komentaja ilmoitti Mutalahdesta, että vihollisen hävittäjät olivat ampuneet konekiväärillä hänen joukkojaan. Ei mainittavia vaurioita, vaikka pudottivat pommejakin.

Klo 11.30 Ilmahälytys Ilomantsissa. Kaksi vihollisen konetta lensi Koveroon päin.

6.1.1940
Klo 11.45 Viholliskoneet hyökkäsivät kohteena Kenttätykistörykmentti 6:n III Patteriston 9. Patterin jaoksen tuliasemat. Kaksi pommia pudotettiin noin 200 metrin päähän, ei vaurioita.

Klo 12.00 11 vihollisen lentokonetta, joista ainakin 3 hävittäjää ja loput todennäköisesti tiedustelukoneita, lensi idästä Möhkön-Kuuksenvaaran yli. Pommittivat Kuuksenvaaraa muutamilla pommeilla ja ampuivat konekiväärillä Erillinen Pataljoona 11:n leirialuetta ja Kenttätäydennysprikaatin V Pataljoonaa. 1 kaatunut, 2 haavoittunutta ja puhelinlinjat Kenttätäydennysprikaatin V Pataljoonan ja Erillinen Pataljoona 11:n välillä poikki. Kenttätäydennysprikaatin V Pataljoona epäili yhden koneista pudonneen.

12.1.1940
Osasto A:lle alistettu 6. Ilmatorjuntakonekiväärikomppanian I Joukkueen kevyt puolijoukkue saapui ja muodosti yhdessä Erillisen Moottoroidun Ilmatorjuntakonekivääriosaston miehittämien kolmen venäläisen ilmatorjuntakonekiväärin kanssa torjuntayksikön. Johtaja koko sodan ajan vääpeli Meetteri. Oli sodan aikana vain pari kertaa tulitoiminnassa. 6. Ilmatorjuntakonekiväärikomppanian I Joukkueen kevyen puolijoukkueen aseena Ilmatorjuntakonekivääri m/31.





14.1.1940
Ryhmä Talvelan esikunta ilmoitti viholliselta siepatusta viestistä, jonka mukaan "Lentokoneen on tultava Möhkön lentopaikalle `kello se mitä on pyydetty´". Samaa yhteistoimintakonetta oli edellisenä iltana pyydetty Kuolismaahan.

16.1.1940
Ryhmä Talvelan käsky ilmatorjunnan järjestelyistä: Osasto A:lle alistettu
-Kevyt Ilmatorjuntakonekivääripuolijoukkue 6. Ilmatorjuntakonekiväärikomppaniasta
-Erillinen Moottoroitu Ilmatorjuntakonekivääriosasto (poislukien yksi ryhmä joka oli ilmeisesti Värtsilässä)

19.1.-18.2.1940
Havaintoja vihollisen lentokoneista 19., 22. ja 23. tammikuuta sekä 9., 10., 12., 14., 15., 17. ja 18. helmikuuta. Muutamia ilmahälytyksiä mutta ei pommituksia tai tulituksia. Osa havainnoista oli vihollisen puolella toimineita yhteyskoneita, osa kirkonkylän päälläkin käyneitä tiedustelijoita/hävittäjiä 1-3 koneen osastoissa ja osa Joensuuhun päin suunnanneita pommikoneosastoja.

18.2.1940
Klo 10.30 Erillinen Pataljoona 11:n 3. Komppania havaitsi viholliskoneen lentävän pohjoisessa suuntaan 20-00 ja laskeutuvan. Jalkaväkirykmentti 41:n II Pataljoona puolestaan havaitsi viholliskoneen laskeutuvan Karpankankaan itäpuolelle, nousten taas kohta ilmaan.

20.2.1940
4 yksimoottorista lentokonetta vaakapommitti Ilomantsia 400-1000m korkeudelta. Pudottivat 7 x 25kg räjähdyspommia sekä 2 palopommia. 1 puutalo vaurioitui.

21.2.1940
6.Ilmatorjuntakonekiväärikomppanian I Joukkueen puolijoukkue siirtyi kirkonkylästä uuteen asemaan Kuuksenvaaraan.

22.2.1940
Lentolaivue 44:n Blenheim pommitti taloja ja joukkoja Lutikkavaarassa sekä ilmakuvasi Kallioniemi-Oinaansalmi-Möhkö -alueella.

29.2.1940
Ilomantsia pommitettiin.

Klo 13.25 Kuuksenvaarassa ollut 6. Ilmatorjuntakonekiväärikomppanian I Joukkueen puolijoukkue tulitti kahta I-15 hävittäjää.

1.3.1940
Klo 13.27 Ilomantsin kirkonkylää pommitettiin. 3 x 5 kg räjähdyspommia sekä konekivääritulta. 2 pommia jäi suutareiksi. Ei tappioita.

Näistä häirintäpommituksista todettiin että pommit olivat eräissä tapauksissa tykistökranaateista improvisoituja pommeja, joissa oli suoraan kranaatin kantaan hitsattu yksinkertainen peltipyrstö (eipä silti, Impilahdella todettiin pudotellun pelkkiä kiviäkin/ISHT). Tällaisten pommien jäänteitä voi nähdä Möhkön ruukkimuseossa

Lainattu: http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistori ... tm#pudotus



_________________
http://viihdefoorumi.eu/index.php
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Talvisota
ViestiLähetetty: 06.11.2010 15:25 
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 13.11.2009 14:18
Viestit: 2949
Ilmatorjunnan tuloksia



Joulupäivän laskuvarjohyppy


Kuten ylläolevasta päiväkirjasta voi lukea, 25.12. tehdyn Ilomantsin kirkonkylän pommituksen yhteydessä nähtiin yhdeksänkoneisen osaston yhden pommittajan erkaantuvan tai jäävän muodostelmastaan. Koneesta hyppäsi mies, joka saatiin noin 10 tunnin kuluessa kiinni. Osasto A:n sotapäiväkirja kertoo:

Illalla, oikeammin yöllä sai Kenttätäydennysprikaatin XII Pataljoonan lähettämä partio reservin vänrikki Korhosen johtamana kiinni laskuvarjohyppääjän. Tämä kertoi, että hän oli nähnyt koneensa bensiinitankkiin ammutun reiän ja bensiinin virtaavan koneeseen, jolloin hän päätti hypätä alas. Hän oli koneen radisti, "kuulotorvet" vielä päässä. Ei ole mahdotonta etteikö mies olisi ollut suomalainen, siksi hyvin hän kykeni lausumaan esim. sanat "terve" ja "Jänisjärvi", aivan suomalaisittain.
Ei ole selvää mistä osumat tulivat. Kirkonkylässä toimi Ilmatorjuntakonekivääriosasto, minkä lisäksi etulinjan joukot ovat saattaneet myös tulittaa konetta, ellei sitten kyseessä ole vain tiedustelijan peitekertomus. Tosin tiedustelijan hyppy heti pommituksen jälkeen lähellä asutusta ja keskellä päivää tuntuu sekin epätodennäköiseltä. Muistikuvat hyppääjän "kovasta" aseistuksesta ja mukana olleesta radiosta lienevät selitettävissä huhujen värittymisellä. Kaikilla pommikonemiehistöjen jäsenillä oli päässään kuulokkeet ja kurkkumikrofonin sisältävä nahkapäähine eli "huuva", sekä pistooli/revolveriaseistus.

Kyseisen pommikoneen kohtalo ei ole tiedossa. Joko se teki pakkolaskun tuntemattomaan paikkaan tai sitten selvisi kotikentälleen. Venäläisen 8. ja 15. Armeijan suuntiin toimineen 14. Abr:n (Lentoprikaatin) pommitusyksiköistä ainakin osa tukeutui talvisodan aikana Karjalan ainoalle vakituiselle lentokentälle Viitanaan, Petroskoin lähellä.

Alkuun
Majaniemen DB-3:n miehistö vangiksi
Arvo Friman kirjoittaa kirjassaan Alajoen sissit, Sissipataljoona 2 seuraavasti:


"Maaliskuun alkupäivinä onnistui suomalaisten ilmatorjunta vaurioittamaan isoa venäläistä pommikonetta Ilomantsin rintamalohkolla. Osasto Gröndahl sai ilmoituksen tästä vihollisen vaurioituneesta pommikoneesta ja sen mahdollisesta pakkolaskusta jonnekin Ilomantsin itä-kaakkoispuoleiseen erämaahan. Vänr. Gröndahl sai määräyksen lähettää partion etsimään konetta. Samalla kiellettiin vahingoittamasta koneen miehistöä. Heidät oli määrä ottaa vangiksi. Partiossa mukana ollut sissi Osmo Syväjärvi kertoo: "Tuo ilmoitus tuli Gröndahlille puolenpäivän jälkeen ja heti välittömästi hän alkoi kysellä vapaaehtoisia lähtijöitä tähän ylimääräiseen partioon. Minäkin sitten ilmoittauduin, korpr. Alestalokin ilmoittautui. Partion suuruutta en muista, mutta ei se ollut kuin n. 6-7 miehen vahvuinen. Partioon saatua tarpeellinen määrä sissejä lähdimme iltapäivällä hiihtämään länsilounaaseen. Mitään tietoa ei ollut siitä, mille seudulle tuo kone olisi pudonnut ja edessä oli valtava erämaa. Tulimme isolle rajalinjalle Ylä-Vieksjärven lounaispuolelle. Päätimme hiihtää järven rannalle katsomaan näkyykö siellä mitään. Siellähän se pommikone oli järven jäällä pakkolaskun tehneenä. Hiihtäessämme järven jäällä konetta kohti eteemme ilmestyivät ihmeellisen leveät lumeen jääneet jäljet, aivan kuin ne olisivat laudoilla tehdyt. Koska iltakin alkoi hämärtyä ja jäljet johtivat metsään, päätimme lähteä seuraamaan noita jälkiä ennenkuin tulee pimeä. Hiihtäessämme synkkään kuusikkoon alkoi jälkien seuraaminen tuottaa hankaluutta. Rannasta jonkin matkaa hiihdettyämme, edellä hiihtänyt tunnustelija ampui yht´äkkiä. Hänen eteensä oli yllättäen ilmestynyt venäläinen sotilas, jolla oli ase suunnattuna sissiä kohti. Hätääntynyt tunnustelija ampui vaistomaisesti tajuamatta itsekään, ennenkuin oli jo ampunut. Hän ja kaikki muutkin olivat tietoisia, ettei lentäjiä saanut ampua, ne oli yritettävä saada vangiksi. Tällöin oli pimeys jo esteenä etsimiselle ja tuon yhden lentäjän saadessa surmansa partion johtaja päätti jättää etsimisen seuraavaan päivään ja partio palasi takaisin.

Aamulla partio lähti hiihtelemään eilisiä latujaan pitkin tietäen venäläisten olevan varmasti samassa paikassa. Mihinkäs ne yön pimeydessä olisivat rämpineet noilla lyhyillä ja leveillä suksillaan. Ensin tuli näkyviin edellisenä iltana surmansa saanut lentäjä. Hänen ruumiinsa oli samassa paikassa, mihin kaatui.Vähän edempänä isojen kuusien alla istui neljä lentäjää pistoolit käsissään. Komennosta nostaa kädet ylös huolimatta he eivät totelleet käskyä. Partion mukana oli kaksi konepistoolimiestä. He ampuivat sarjatulta miesten ympärillä pienentäen aina rinkiä. Viimein kun kuusista sälöt putoilivat heidän päälleen, lentäjät nostivat kätensä ylös ja laskivat aseet hangelle eteensä. Pommikoneen päällikkö oli kapteeni, partion johtaja otti hänen pistoolinsa ja korpr. Alestalo otti luutnantin pistoolin samoin kuin toisiltakin otettiin aseet pois.

Tulomatka Laineen talolle oli hidas, kun venäläiset rämpivät noilla lyhyillä vaikkakin leveillä suksillaan lumessa. Partion tuotua lentäjät Laineen talolle, täällä oli jo aiemmin osastoon tullut rajaylikersantti Rantalainen. Hän oli osittain venäjänkielentaitoinen. Heti saapumisen jälkeen lentäjäkapteeni vaati saada parranajovälineet voidakseen ajaa partansa, jotta voisi esiintyä herrasmiehenä. Hänellä oli parin päivän parransänki. Kapteeni oli hyvin asiallinen ja hilpeäluontoinen. Kaikki lentäjät olivat hyvin pukeutuneita. Sissit tarjosivat heille ruokaa, mutta he kieltäytyivät syömästä ja söivät omia eväitään. Näistä lentäjistä kaksi oli aliupseereita. Kapteeni yllytti, osoittaen toista aliupseeria, ampumaan hänet. Kapteeni oli sanonut hänen olevan politrukin. Sissit eivät luonnollisestikaan tehneet sitä. Vänr. Gröndahl:in ilmoittaessa näitten lentäjien olevan siellä osaston tukikohdassa, Os. Pajarin esikunnasta lähetettiin hevonen hakemaan heidät pois. Hevosmiehen saavuttua ja lähtiessä viemään vankeja pois, mukaan lähetettiin saattopartio.

Tähän saattopartioon kuului mm. korpr. Alestalo, hän muisteli tätä saattomatkaa: "Saavuttuamme Yläjärvelle, siellä oli jo auto vastassa näitä lentäjiä. Se oli lähetetty Ryhmä Talvelan esikunnasta. Tuo lentokapteeni oli hyvin hilpeä ja naurusuinen mies. Hän esiintyi hyvin herrasmaisesti. Lentäjiä vastassa oli majuri Loimu Ryhmä Talvelan esikunnasta. Lentäjien noustessa ylös majuri Loimu osoitti pistoolilla lentäjiä menemään autoon. Tällöin lentäjäkapteenin naama vakavoitui, hän luultavasti pelkäsi tapahtuvaksi pahinta. Siinähän ei ollut kuitenkaan kysymyksessä muuta kuin autoon meno. Minulta ja tältä partion johtajalta otettiin lentäjien pistoolit pois. Luultavasti lentäjät vietiin Värtsilään Ryhmä Talvelan esikuntaan. Heillä oli karttoja ja varmasti muutakin arvokasta tietoutta antaa suomalaisille.

Myöhemmin tämä partionjohtaja ja minä saimme kirjeet Ryhmä Talvelan esikunnasta. Kirjeissä luvattiin lähettää muistoksi meille nuo lentäjien pistoolit. Kuitenkin kävi niin, että kun sota loppui, emme saaneet kuitenkaan niitä pistooleja. Kenellähän nekin ovat sotamuistona?""

Tämä DB-3 -tyyppinen, kaksimoottorinen pommituskone teki siis pakkolaskun Paastojärven jäälle Ontronvaaran Majaniemeen, noin 10 km Möhköstä itäkaakkoon. Kone oli kuvien perusteella tehnyt laskun telineilleen ja jossakin vaiheessa poltettu. Tulee muistaa että näiden tapahtumien aikaan rintamalinjat olivat Ilomantsissa vakiintuneet asemasodaksi niin että etulinja oli noin 15 km Majaniemestä luoteeseen, Oinassalmella. Möhkössä oli venäläisten tukikohta, joten alue oli oikeastaan venäläisten selustaa. Miehistön kannalta oli todellista epäonnea joutua suomalaisten sotavangeiksi, koska omat joukot olivat hyvin lähellä. Huonoista suksista huolimatta he olisivat määrätietoisella hiihdolla päässeet muutamassa tunnissa omien yhteyteen. Majaniemi jäi Moskovan rauhassa Neuvostoliiton puolelle, ja on luultavaa että venäläiset ovat rauhanteon jälkeen vieneet omasta koneestaan kaiken käyttökelpoisen kevyen materiaalin ja räjäyttäneet loput.

Paastojärven alueen kartta


Kenttälentovarikon komennuskunta Onttolasta kävi tutkimassa hylyn 29.9.1942 kulkien Möhköstä veneellä Koitajokea pitkin Ontronvaaraan ja sieltä jalan soiden yli Majaniemeen. Retkikunta valitteli raportissaan kaiken käyttökelpoisen jo viedyksi eikä tuonut mukanaan muuta kuin koneen kannustelineraudan. Vaikeakulkuiseksi mainitulla reitillä oli myös osuutensa siihen, ettei mitään raskaampaa lähdetty kuljettamaan.






(Paastojärven alueen kartta)


Koneen alasampujasta ei ole toistaiseksi selvyyttä. Osmo Syväjärven partiokertomuksessa on useampia mielenkiintoisia piirteitä, kuten pakkolaskun tehneen koneen miehistön lukumäärä. DB-3 -tyyppisen koneen miehistönä oli yleensä kolme miestä: ohjaaja, tähystäjä ja konekivääriampuja / radisti, joista ensinmainitut kaksi normaalisti upseereita. Kertomuksen perusteella koneessa olisikin ollut yhteensä 5 miestä; ohjaaja- ja tähystäjäupseerit, kaksi aliupseeria sekä määrittelemätön, surmansa saanut miehistönjäsen. Jos muistikuva miehistön lukumäärästä tosiaan pitää paikkansa, on koneessa ollut koko lailla tungosta; kaksi ylimääräistä miestä viemässä tilaa sekä lisäpainon vuoksi myös lentoaikaa. Yksi aliupseeri oli vangitun kapteenin mukaan politrukki, joiden tiedetään lentäneen yksikköjensä mukana. Politrukit olivat tosin sotilasarvoltaan upseereihin rinnastettavia, joten onkohan politrukki vaihtanut arvomerkkejä todellisen tehtävänsä vangitsijoilta salatakseen?

Alkuun
Oinaansalmen hävittäjäpudotus
6.1.1940 putosi Ilmavoimien Esikunnan Neuvostoliiton konetappioita käsittelevän luettelon mukaan tyypiltään tuntematon viholliskone Oinaansalmelle linjojen väliin. Pudottajaksi merkittiin "it + joukot". Varsinaisia ilmatorjuntayksiköitä ei alueella ollut eikä lähimpienkään tiedetä tulittaneen, joten ilmeisesti asia liittyy Kenttätäydennysprikaatin V Pataljoonan kaistalla tehtyyn rynnäköintiin. Ilmavoimien esikunnan kirjauksen mukaan kone putosi linjojen väliin ja paloi. Noilla main "linjojen väli" tarkoittanee järven jäätä. Harrastesukeltajat ovat tehneet sukelluksia alueella. On kuitenkin todennäköistä että mitä sormustehtailijoilta on yli jäänyt, ovat venäläiset vieneet rauhanteon jälkeen mennessään kuten Oinaansalmella tuhotut panssaritkin. Eräiden tietojen mukaan kone olisi ollut tyypiltään I-16, mikä on epätodennäköistä. Jos kyseessä oli hävittäjä oli se melko varmasti tyyppiä I-15.

Tapaus liittynee puolen päivän aikoihin idästä Möhkön - Kuuksenvaaran yli lentäneisiin 11 viholliskoneeseen. Havaituista koneista ainakin kolme oli hävittäjiä ja loput todennäköisesti tiedustelukoneita. Koneet tulittivat ja pommittivat tappioita aiheuttaen joukkoja, joista arvatenkin vastattiin tuleen.

Lainattu: http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistori ... tm#pudotus



_________________
http://viihdefoorumi.eu/index.php
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Talvisota
ViestiLähetetty: 06.11.2010 15:48 
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 13.11.2009 14:18
Viestit: 2949
Maahanlaskujen pelko



Taistelujoukkojen maahanlaskuja ei toisen maailmansodan aikana Suomen rintamilla nähty. Sen vuoksi onkin varsin yllättävää lukea viittauksia niihin Ilomantsin talvisodan aikaisista sotapäiväkirjoista. Lyhyt taustoitus lienee paikallaan.

Laskuvarjohyppääminen oli 30-luvun Neuvostoliitossa muun ilmailutoiminnan ohella valjastettu osoittamaan neuvostojärjestelmän edistyksellisyyttä niin omille kansalaisille kuin ulkopuolisillekin. Harjoitushyppytorneja oli jokaisessa kaupungissa ja pelkästään vuonna 1935 suoritti 800.000 "urheiluilmailujärjestö" Osoaviahimin jäsentä laskuvarjohypyn. 1500:n laskuvarjokerhon toiminta palveli suoraan asevoimia, ja ensimmäiset maahanlaskujoukkojen pudotukset oli tehty 1932. Neuvostoliitto oli ennen sotaa esitellyt laskuvarjojoukkojen laajamittaista käyttöä mm. Kievin, Valko-Venäjän ja Moskovan sotilaspiireissä järjestetyissä suurissa sotaharjoituksissa.

Uudentyyppinen uhka huolestutti sodankäynnin kehitystä seuraavia suomalaisia upseereita, joiden tehtäviin luonnollisesti kuului varautua kaikkein pahimpiinkin vaihtoehtoihin. Näitä pahimpia painajaisia olivat esim. kaasuaseet tai maahanlaskut omassa selustassa. Olivathan maahanlaskut nimenomaan tarkoitettu yllättäen hyökkäyskärjen eteen, puolustajan huoltoyhteyksien varteen pudotettaviksi ja nämä nopeasti sekasortoiseen tilaan saattaviksi iskujoukoiksi. Ryhmä Talvelan esikunta varoittikin Osasto A:ta keskiyön jälkeen 8.2.1940 noin komppanian vahvuisen ilmamaihinlaskujoukon pudotuksesta mahdollisesti jo samana yönä jonnekin omaan selustaan. Samanlainen varoitus annettiin myös 14.2.1940.

Venäläispommikoneen miehistönjäsenen hyppy koneestaan Ilomantsinjärven päällä saattoi olla Osasto A:n esikunnalle kaiken sotaa edeltävän ja varsinkin sen aikaisen maahanlaskuvaroittelun jälkeen kuin pahaa unta, sillä eihän voinut olla mahdollista että vihollinen suorittaisi maahanlaskuja juuri täällä, poissa painopistealueilta. Seitsemän tuntia todetun hypyn jälkeen annettiin tykistölle käsky valmistautua ampumaan Ilomantsinjärven jäälle, koska katsottiin mahdolliseksi että hyppääjä olisi lähetetty ohjaamaan suurempia osastoja. Ehkäpä uhka otettiin todesta vasta kenraali Talvelan käskystä.

Vihollinen ei kuitenkaan tehnyt varsinaisia maahanlaskuja sen enempää talvi- kuin jatkosodankaan aikana Suomen vastaisella rintamalla. Pienempiä desanttiryhmiä ja tiedustelijoita toki selustaan pudoteltiin paljonkin, minkä lisäksi laskuvarjojoukot toimivat normaalina jalkaväkenä. Talvisodassa mm. 2. helmikuuta pudotettiin Pyhäjärvelle 7-miehinen aseistettu osasto josta saatiin vankeja. Paperien perusteella joukko kuului joko 201. tai 204. Laskuvarjoprikaatiin.Vaikka Neuvostoliitto oli ennen toista maailmansotaa ollut maailman johtava maa näiden joukkojen määrässä ja kehittämisessä, ei niillä missään vaiheessa saatu aikaan tuloksia joita varten ne oli perustettu. Sodan ajan ainoa suurimittainen, panssarijoukkojen etenemistä nopeuttamaan tarkoitettu maahanlasku suoritettiin Dneprillä, Bukrinissa vuoden 1943 syyskuussa. Operaatio epäonnistui täydellisesti.

Lähteet:


SArk/SPK 2420: Os.A:n SPK

SArk/P 3021: 6.ItKKK:n toimintakertomus

SArk/T19277: IlmavE Tied.tsto 39-40

SArk/T 19304/16: Alik. T.Pihlajan selostus evakuointiretkestä Majaniemeen

Friman, Arvo: Alajoen sissit SSP 2, T:mi AR-MAN 1985

Keskinen, Stenman: Ilmavoimat talvisodassa, Tietoteos Ky 1989

Keskinen, Stenman, Niska: Suomen Ilmavoimien Historia 10 ja 15

Pajari, Risto: Talvisota ilmassa, WSOY 1971

Peltonen, Martti: Ilmavoimien konekalusto 39-44, Sotahistorillinen Aikakauskirja 17/1998

Kantakoski, Pekka: Punaiset panssarit. Puna-armeijan panssarijoukot 1918-1945.
Petri Nygrén

Lainattu: http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistori ... tm#pudotus



_________________
http://viihdefoorumi.eu/index.php
Poissa
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
 Sivu 1/1 [ 5 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  

cron