Tänään on 21.09.2017 21:40

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




 Sivu 1/1 [ 5 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: RETKI RUKAJÄRVEN TAISTELUPAIKOILLE VENÄJÄN KARJALAAN
ViestiLähetetty: 01.05.2011 12:14 
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 13.11.2009 14:18
Viestit: 2948
RETKI RUKAJÄRVEN TAISTELUPAIKOILLE VENÄJÄN KARJALAAN 10-11.8.2002
Kauniina lauantaiaamuna aikaisin noin 7.30:n tienoilla 10.8. käynnistyi kaksi autoa Kajaanista Brahenkatu 1:n pihalta suuntana Vartiuksen raja-asema. Matkalaiset olivat Osmo Rasilo, veteraani ja kunniamatkalainen, Antti Rasilo retkenjohtajana sekä Jukka, Terhi ja allekirjoittanut. Noin 1,5 tunnin ajon jälkeen parkkeerasimme Vartiuksen parkkipaikalle, missä mukaamme liittyi oppaamme kuhmolainen Heikki Pitäjämäki, jolle Rukajärven taistelualueet olivat tuttuja jo monelta aikaisemmalta retkeltä. Ennen tulliin ajoa hyppäsimme kaikki Antin vuokraamaan maastoautoon Mitsubishiin. Kaikki tullimuodollisuudet sujuivat mutkattomasti.

Naapurin puolella kulkumme suuntasi kohti itää. Veteraanille se olikin ensimmäinen kerta sitten Jatkosodan rajan tällä puolen. Silloin ensi kerralla ei tullimuodollisuuksilla ollut väliä. Maisemat muuttuivat selvästi kotoisista toisenlaisiksi ankeammiksi. Vauhtiakin oli hidastettava. Eipä ollut maantiekään suomalaisten tasolla. Asumuksia näkyi hyvin vähän. Kostamuksen kohdalla oli joitain heikkokuntoisia töllejä. Ohitimme kaupungin pysähtymättä, sillä matkaa oli vielä runsaasti jäljellä majapaikkaamme Tiiksan kylään.

Ensimmäisen pysähdyksen teimme muutaman tunnin ajon jälkeen Tsirka-Kemijoen sillalla, jossa Veteraani-Osmo esitteli meille rantaa, missä oli sota-aikana talsinut. Seutu vaikutti aika kauniilta. Joitain taloja ja paikallista väkeä näkyi joen toisella rannalla. Pysähtymiseen liittyi itä-naapurissa tietyt varovaisuustoimenpiteet etenkin länsiautolla matkattaessa. Oli pidettävä mielessä maantierosvojen mahdollisuus.

Sillalta lähdettyä ei mennyt pitkää tovia, kun pysäköimme Tiiksan kylässä olevan Ivanovin talon pihaan. Tuntui aivan kuin olisimme tulleet ulkoilmamuseoon. Siellä oli vielä puuharavakin ulkorakennuksen seinällä ja heinät oli koottu kuivumaan suureksi haasiaksi. Suomessa taisi olla tällaista viimeksi 50 - 60-luvulla. Ystävällinen oli isäntäpari. Emäntä puhui jopa suomea. Heikki hoiti ystävällisesti majoittumisemme. Osmo-isälle suotiin ensimmäiseksi päiväunet. Me muut ryhdyimme lounaan laittopuuhiin. Kaikki siihen tarvittavat raaka-aineet oli lähinnä Jukka hankkinut Suomesta ja ne kulkivat maasturimme tavaratilassa. Löytyipä autosta pieni jääkaappikin kylmätavaroita varten.

Lounaan jälkeen hyppäsimme taas autoon ja suuntasimme kokan kohti Rukajärveä, jonne oli matkaa noin 30 km. Katselimme pikaisesti pahasti ränsistyneen kylän. Maisemat järvelle olivat kauniit, mutta voi kyläpahaista. Poikkesimme paikkakunnan tavaratalossa. Se oli ulkoapäin kauhistuttava, mutta sisällä valikoimaa kuitenkin jossain määrin riitti. Ostimme mm. paikallisia makeisia. Ulkona törmäsimme erääseen suomalaissyntyiseen paikkakuntalaiseen vaimoineen. Mies oli tullut kauppaan autolla kunnon kännissä. Siellä se on kuulemma tyypillinen näky lauantai-iltapäivänä.

Nyt olivat vuorossa Rukajärven asemasotalinjat ja JR 10:n tukikohdat sekä taistelumaastot. Ensin tutkailtiin Onta -vartta, missä veteraani yritti kovasti hakea paikkaa, missä silloin kerran oli ollut. Ihan helppoa se ei ollut, sillä 60 vuodessa ehtivät maisematkin muuttua. Jotain tutuntuntuista kuitenkin löytyi, suunnilleen paikka, jossa korsu oli aikoinaan ollut.

Illan viimeinen kohde oli Pallon tukikohta. Ajelimme sinne tietä tai oikeammin kehnonlaista juuri ja juuri maasturilla ajettavaa kapeaa lähinnä metsäajotieksi luokiteltavaa väylää. Välillä meidän piti pysäyttää ja ottaa sahat ja kirveet esille, ryhtyä metsureiksi. Kaikki muut tietysti kävelimme paitsi kuski ja veteraani. Viimeiset noin 300 m Palloon oli vain metsäpolkua, jolloin auto piti parkkeerata. Onneksi alue oli sen verran kaukana ns. maantiestä, että uskalsimme jättää auton parkkiin. Jo ennen varsinaista polkutaivallusta löysimme muutamia korsun jäänteitä, joissa ainakin yhdessä Osmo-isäkin oli ollut.

Mitä lähemmäksi Pallon tukikohtaa tulimme sitä enemmän alkoi tulla näkyviin merkkejä taisteluista. Siellä oli aikanaan ollut suuret rähinät. Ihan lähellä Palloa oli sodanaikaisen kaivon jäänteet. Joka puolella entistä tukikohtaa näkyi entisiä korsuja ja juoksuhautoja. Nyt ne olivat sortuneita ja sammalien sekä jäkälien peitossa. Etsimme sieltä sopivat istuinpaikat ja kaivoimme kahvit esille. Siinä samalla tallentui pieneen taskusanelimeen veteraanin omakohtaiset muistelot tukikohdasta.

Kahvin jälkeen tutkailimme vielä vähän Pallon ympäristöä. Löysimme sieltä sodanaikaisen venäläisiltä jääneen pikakiväärin peltisen lipassäiliön, jota tarkastelimme innolla, mutta ruostunut kun oli ja aika iso, jätimme sinne. Osa meistä kävi katsomassa siinä lähellä olevaa venäläisten joukkohautaa, jossa oli ruostuneita kypäriä ja ammuksien osia. Yhteen niistä oli kirjoitettu jotain venäjäksi. Hurjimmalta kuitenkin tuntui kaikkialla jalkojen alta kuuluva piikkilankojen narina, vaikka ne olivatkin sammalien ja jäkälien peittämiä.

Nyt suunnistimme kohti Ivanovin taloa. Vähän ennen talon tienhaaraa vaikutti siltä kuin joku olisi autollaan meitä seurannut. Teimme sen vuoksi pienen ylimääräisen kierroksen ennen pihaan ajoa. Oli mukava mennä saunaan, vaikkei se ihan meikäläistä tasoa ollutkaan niin oli se sauna kuitenkin. Ihan mukavat löylyt sieltä sai ja hiet pois. Sitten vain nautimme iltapalaa ulkosalla ja painuimme untenmaille. Yö kului rauhallisesti ja hyvin nukkuen. Antti ja Jukka tosin kerran ryntäsivät ulos koiranhaukun herättäminä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt.

Elokuisen lämpimään aamuun heräsimme aikaisin jo noin 7.30:n maissa. Nautittuamme itse tehdyn aamupalan Ivanovin keittiössä hyvästelimme talonväen ja käänsimme keulan kohti Ontrosenvaaran Konnukkajärven maastoa, jonne oli matkaa noin 12 km. Tarkoituksena meillä oli etsiä Sylvi-äitini kahden vanhimman veljen Pentti ja Heikki Hirvensalon kaatumispaikat. Apuna meillä oli sen kartan kopio, johon poikien komppania oli merkinnyt kyseiset paikat ja lähettänyt sen vanhemmille Aino ja Yrjö Hirvensalolle. Luonnollisesti olivat mukanamme myös nykyaikaiset kartat ja kompassit.


Osmo Rasilo laskee kukkia Heikki Hirvensalon kaatumispaikalla Ontrosenvaarassa Venäjän Karjalassa lähellä Rukajärveä 11.8.2002. Heikki haavoittui kuolettavasti ko. paikalla 10.8.1941 ja menehtyi seuraavana päivänä vammaansa.


Ensiksi haimme paikan, jossa Heikki haavoittui kuolettavasti 10.8.1941 menehtyen seuraavana päivänä vammoihinsa lähimmässä sotilassairaalassa. Se löytyi mäntykankaalta, jossa kasvoi puiden lisäksi varvikkona mm. mustikkaa, puolukkaa, suopursuakin. Poimin niistä Terhin kanssa kimpun äidille viemisiksi. Ennen sitä laski veteraani Osmo Antin Kajaanista hankkimansa kauniin sinivalkoisen kukkakimpun lukien pienessä kortissa olevan tekstin: "Heikki Hirvensalon muistolle". Siinä seisoimme kaikki paikalla olevat sukulaiset hetken hiljaa kunnioittaen kaikkensa isänmaalle antaneen vänrikin muistoa. Vain 800 m koilliseen tältä paikalta kaatui Pentti 11.8.1941. Samanlaista maastoa oli tämäkin alue. Niin ikään laski isäni, Pentin luokkatoveri, paikalle sinivalkoisen kukkavihkon lausuen tekstin: "Pentti Hirvensalon muistolle". Seisoimme hetken hiljaa hänenkin muistolleen ja poimimme varpukimpun täältäkin äidille. Hämmästyttävää oli, että retkemme oli osunut täysin sattumalta täsmälleen 61 vuotta näiden raskaiden tapahtumien jälkeen. Anttikin totesi, että asia valkeni hänelle vain kaksi viikkoa ennen matkaamme. Taistelut olivat olleet kovat ja miestappiot suomalaisille suuret.

Lähellä näitä paikkoja oli siis kaunis Konukkajärvi, jonka rannalla oli paikallisten kalamiesten leiripaikka pöytineen ja penkkeineen, jonka äärellä kahvittelimme ennen kuin jatkoimme matkaa Tsirka-Kemijoen kautta Merujärvelle. Katselimme jokea vielä eri kohdalta, paikasta mistä oli silta poikki ja tutulta tuntui veteraanista. Merujärvi osoittautui todella kauniiksi järvimaisemineen korkealta mäeltä katsottuna. Kaunis, kirkas ilma soi meille myös parastaan. Isä muisteli kuinka oli ollut samalla paikalla jatkosodan aikana ja ottanut sieltä silloisella kamerallaan kuvia, jotka olivat mukana albumissa. Meillä oli siis hyvin mielenkiintoinen vertailukohta. Tie Merujärvelle oli paikoin erittäin huono ja kivikkoinen.


Osmo Rasilo laskee kukkia Pentti Hirvensalon kaatumispaikalle Ontrosenvaarassa 11.8.2002. Pentti kaatui 11.8.1941.


Ohjelmasta poiketen piipahdimme myös Tahkokoskelle ja matkalla sinne aurinko hävisi äkkiä mustiin pilviin ja yllemme jysähti ukkoskuuro. Tullessamme sillalle olivat puomit edessä ja pois oli meidän kääntyminen. Matkalla hyväksi onneksemme törmäsimme koskella olevan leirialueen omistajaan, joka suostui päästämään meidät koskelle. Sadevetimiä päällemme pukien nousimme autosta katselemaan kosken kuohuja. Meitä seurasi alueella utelias ja ystävällinen koira. Halusi kaiketi tehdä tuttavuutta. Sielläkin isä muisteli jossain vaiheessa Jatkosotaa olleensa. Leirialue oli uusi muutamine taloineen. Sielläkin voisi hyvin majoittua ja tutustua sieltä käsin taistelupaikkoihin. Yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ukkoskuuro väistyi ja saimme vetää yltämme sadeasut.

Edessä oli nyt päivän viimeinen kohde ennen kotimatkaa, Ontrosenvaaran pohjoispuolella oleva Joen Kenttävartion taistelumaasto. Täältä olikin veteraanillamme melko hurjiakin omakohtaisia kokemuksia. Hän kertoi kuinka noin 1200 vanjaa hyökkäsi kohti Jokea, jossa vastassa oli 27 suomalaista. Eipä kuitenkaan auttanut vanjan miesten kuin vetäytyä. Niinhän se on, että "yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää". Isä näytti meille myös korsun, jonka luona kenraali Raappana jakoi kunniamerkkejä. Alueelta löytyi runsaasti muitakin korsun ja juoksuhautojen jäänteitä. Petollisesti olivat osittain sammalien ja jäkälien alle lahonneet ja niinpä allekirjoittaneen jalka kertaalleen humpsahti yhdestä kohtaa läpi. Onneksi ei tullut mitään vammoja. Välillä valmistimme retkilounaan nauttien sen siinä ulkosalla, jonka jälkeen veteraani vetäisi päiväunet pituusasentoon vedetyllä auton etuistuimella. Vielä jälkiruoaksi kierrettiin Joen maastoa, jolloin jälleen oli käytössä sanelin. Autolle palatessamme näimme vielä venäläisten muistomerkin, joka oli niin ruma, ettei valokuvata kehdannut.

Sitten ei kun pomppasimme autoon ja kohti rajaa samaa tietä huristelemaan kuin tullessa. Turvallisesti matka sujui Antin ajaessa. Siinä sitä riitti muistelemista ja vähän torkahtelemista. Katsellessamme Venäjän Karjalan ankeita maisemia valtasi kiitollisuus mielen: vaikka sodan uhri olikin ollut raskas niin ei todellakaan turha. Tässä samassa tilassa saattaisi olla Suomi ilman urheitten isiemme taistelutahtoa ja ponnistuksia. On ihanaa saada elää vapaassa maassa.

Rajalle saavuimme illalla klo 19.00-20.00 välillä. Siellä oli hiukan jonoa, joten jouduimme hiukan jonottamaan. Ehdimme siinä käydä vähän tuliaisia ostamassa tax-free-kaupasta. Aavistuksen jännäsimme ehtisimmekö varmasti tulliin illan kuluessa. Sehän suljettaisiin klo 20.00. Kylläpä kuitenkin ehdimme. Kaikkien muodollisuuksien jälkeen kiittelimme ja hyvästelimme Heikin ja Jukan, jotka lähtivät omilla autoillaan kohti kotiaan. Me neljä, Osmo-veteraani, Antti, Terhi sekä allekirjoittanut köröttelimme kohti Kajaania. Nyt hyppäsi puolestaan Terhi rattiin. Kajaaniin tultiin siinä kello 21.00 jälkeen onnellisina ja kiitollisina hyvin onnistuneen retkemme jälkeen.

Kaija Rasilo
Lainattu: http://www.europaeus.info/aje85.htm#retki



_________________
http://viihdefoorumi.eu/index.php
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: RETKI RUKAJÄRVEN TAISTELUPAIKOILLE VENÄJÄN KARJALAAN
ViestiLähetetty: 01.05.2011 13:55 
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 13.11.2009 14:18
Viestit: 2948
Retki Rukajärven taistelupaikoille 2009

https://picasaweb.google.com/1175600090 ... oille2009#



_________________
http://viihdefoorumi.eu/index.php
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: RETKI RUKAJÄRVEN TAISTELUPAIKOILLE VENÄJÄN KARJALAAN
ViestiLähetetty: 01.05.2011 13:56 
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 13.11.2009 14:18
Viestit: 2948
https://lh4.googleusercontent.com/_dmi6 ... G_1967.JPG
Kenttävartio Rähinän majoituskämppä



_________________
http://viihdefoorumi.eu/index.php
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: RETKI RUKAJÄRVEN TAISTELUPAIKOILLE VENÄJÄN KARJALAAN
ViestiLähetetty: 01.05.2011 13:57 
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 13.11.2009 14:18
Viestit: 2948
https://lh6.googleusercontent.com/_dmi6 ... G_1969.JPG
Kenttävartio Rähinän sauna.



_________________
http://viihdefoorumi.eu/index.php
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: RETKI RUKAJÄRVEN TAISTELUPAIKOILLE VENÄJÄN KARJALAAN
ViestiLähetetty: 01.05.2011 17:50 
Avatar

Liittynyt: 25.01.2010 16:03
Viestit: 0
Marjakarhu kirjoitti:
Retki Rukajärven taistelupaikoille 2009

https://picasaweb.google.com/1175600090 ... oille2009#

http://www.rajaviesti.fi/pdf/Rajaviesti ... 0netti.pdf


Poissa
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
 Sivu 1/1 [ 5 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  

cron